Fiilistelyä ja viime hetken pänttäystä

Ylihuomenna!
Melkein voi jo huokaista helpotuksesta, mutta ei ihan vielä. Ylioppilasjuhlat lähestyy kovaa vauhtia, ja suunnittelu onkin jo täysillä käynnissä! Äitini kaveri tuli eilen käymään ja pidettiinkin pieni suunnittelupalaveri, joka olikin melko rento ja hauska. Suunnittelu tapahtuikin pääosin lopulta, tänään, jolloin keittiömme täyttyi astioiden vyörystä. Pysyttelin kaukana, koska olen tavallista yksilöä herkempi rikkomaan oikeastaan mitä tahansa mitä tielleni tulee... Kuitenkin tuli tosi hyvä fiilis juhlista ja tärkeintä, äidilleni tuli tosi hyvä fiilis! Olin nimittäin aiheuttanut hieman harmaita hiuksia suunnittelemalla muuten hienon kutsukortin, ja laittamalla siihen väärän puhelinnumeron. Hupsis. Mutta kaikki tuntuu sujuvan hyvin, varsinkin nyt itselle kun ei ole tarvinnut ihan hirveästi osallistua tekemiseen töiden ja pääsykokeiden takia... (olalla istuvalla enkelillä on nyt kyllä hieman huono omatunto).

Helatorstain kunniaksi otin pari kuvaa tulevan juhlan alkoholijuomista, ja pääosassa näissä kuvissa on  poikaystävän ostama valmistujaisskumppa, jossa on aivan mieletön hehku! Asiaa ei ehkä ymmärrä ilman demonstrointia, joten tässä kuvasarja aluksi hyvinkin tavallisen näköisestä Aviva kuohuviinistä.

Aateltii ettei yks kuohari kumminkaa riitä 

Syy miksi voisin kumminki huokasta helpotuksesta on se, että pääsykokeet on vihdoin ja viimein ohi! 5 kuukauden luku-urakka ei huipentunutkaan YO-kokeisiin, vaan kolmipäiväiseen koerutistukseen Otaniemen kampuksella. Tilanne oli vähän erilainen verrattuna ylppäreihin, koska tällä kertaa porukka oli yli tuhatpäinen ja varmastikkin jokainen meistä osaa matikkaa ja fysiikkaa ja oikeesti haluaa tonne sisään. Ja kun siinä ympärillä on niin paljon itseään fiksumpia ihmisiä niin se sisäänpääsy ei tunnukkaan yhtä varmalta kuin se tuntu omalla kotisohvalla. Varsinkin kun oon tottunut olemaan yksi parhaimmista noissa aineissa, niin toi tilanne tuntu melko epämiellyttävältä. Mutta omasta mielestäni tein parhaani ja olin niin hyvä kun vain pystyin, joten kokeista jäi ihan hyvä fiilis, nyt pitää vaa jännittää tuloksia!

Tän kunniaks otin vähä mittoja tästä mun melkein puolenvuoden luku-urakasta, ja kyllä tän yli 3000 sivun pinkan fyysiset mitat yllätti... Onneksi nyt pääsen työntämään ne kaapin nurkkaan pölyyntymään, en kuitenkaan ennen tuloksia uskalla niitä myydä!

Äitini sai onneksi suostuteltua minut tulemaan viime viikonlopuksi mökille, jota aluksi vähän vastustinkin. Tarkoitus oli, että saisin luettua mahdollisimman paljon kun ei ole mitään "houkutteita", ja olihan siellä kuin jossain paratiisissa. Luinkin melko tehokkaasti ja (tietysti) otin siinä samalla hieman aurinkoa. Itseasiassa niin tehokkaasti että sain ihan kunnon rusketusrajat, vaikka yleensä en rusketu millään! Mutta myös saunottiin äidin kanssa, kuunneltiin satakielen laulua saunan jälkeen eikä hyttysiä ollut nimeksikään mikä oli aivan ihanaa, heitettiin talviturkit useampaankin otteeseen ja tietysti, KATOTTIIN LÄTKÄÄ!! Vaikka finaalin ratkaisivat tuomarit ja poika lähti naapurimaahan, niin leijonat olivat tosi hyviä, hyvä Suomi!

Pakko myös sanoa, että rakastan just tän kyseisen mökin auringonlaskuja, ne laskee melkein suoraan vastarannan taakse ja mulla on mielettömiä otoksia noista auringonlaskuista, ehkä julkaisen ne joskus myöhemmin :)

Vilppu tuli hakemaan mut pakullaan sunnuntaina päivällä ja sain senkin heittämään siinä samassa talviturkin :)

 

Eipä mulla muuta, ylihuomenna oon vihdoin ylioppinut, jaiks!

Mekkoasiaa

Otin kymmeniä kuvia mekon helmasta, mutta totesin olleeni hieman kohtuuton.

 

Sitä voisi helposti kuvitella, että naiselle, varsinkin turhamaiselle nuorelle tytölle täydellisen juhlamekon etsiminen olisi todella miellyttävää ja hauskaa puuhaa.

Väärin.

 

Nyt etukäteen sanon, etten tietenkään voi puhua kaikkien puolesta, mutta olen itse huomannut asian parikin kertaa. Tietysti on eri juttu, jos rahaa on käytettävissä sievoisia summia, mutta tavallisen lähiötytön näkökulma on hieman rajoittuneempi. Asiaa hankaloittaa vielä se, että satun olemaan ns. eliittilukiossa, jossa on myös hieman rikkaampaa väkeä ja joka tekee joukosta erottumisen entistä vaikeammaksi. Sillä kaikki tytöthän haluavat erottua edukseen, ja olla se joka kaikkien muidenkin joukossa varastaa katseet.

 

Edellä mainittu fakta halusta erottautua tekee mekon etsimisestä erittäin stressaavaa, ainakin tämmöiselle stressaavalle ihmiselle kuin minä. Myönnän, että on kivaa päästä etsimään jotain erikoista ja kokeilla kauniita ja yleensä hieman normaalia hintahaarukkaa kalliimpia vaatteita. Mutta kun kävelet ulos monen tunnin ja monen mekkoliikkeen jälkeen tyhjin käsin, olet juuri löytänyt sen täydellisen mekon ja huomannut, ettei sinulla ole todellakaan varaa siihen, on fiilis suhteellisen huono. Ja askelmittarin 21 000 askelta alkavat myös rasittamaan (puhelimeni tosin saattaa huijata). Seuraavanakin päivänä kun kävin suuremmissa vaateliikkeissä enkä pikkuputiikeissa pienimmät mekot mitä löysin olivat kokoa 42, mikä ei lisännyt innostustani.

 

Stressaavuus johtuu siitä, että sitä on jo vuosia miettinyt tätä päivää (tai vanhojenpäivää tai hääpäivää mikä on minulla toivottavasti vielä edessä) ja kaiken haluaa olevan täydellistä. Ja varsinkin vanhojenpäivässä kaikki kiteytyy siihen mekkoon, ja odotukset mitä tälle vaatekappaleelle asetetaan ovat varsin suuret. Ja harvoin täytettävissä, ellei ole varaa mittatilausmekkoon tai muuhun. Ja silloin pettymys on suuri, ja esille nousee pelko siitä, ettei päivä olekaan täydellinen kun mekkokaan ei ole kaikkien odotusten mukainen.

 

Lopulta kävelin luottokauppaani Vilaan ja kappas, loistava ja ihana mekko odotti heti ovensuussa. Ensimmäinen ajatukseni kuitenkin oli:

"Ihana mekko, mutta enhän minä voi pitää mitään näin halpaa omissa ylppäreissäni"

 

Tulin kuitenkin järkiini, ja nyt kuvissa esiintyvä Vilan mekko odottaa käyttöään, ja olen todella tyytyväinen ja iloinen. Ja tajusin myös sen, ettei mekon hinnalla tai merkillä ole oikeastaan väliä. Itsekin muistan joskus ajatelleeni jonkun mekon olleen suhteellisen kamala, ja kuullut myöhemmin sen olevan kalliimpi kuin itselläni olisi milloinkaan varaa.

 

Tärkeintä tässäkin touhussa on asenne, ja myös se, että tietää mikä itselle sopii ja katselee ja tuunaa sen mukaan. Ei sen mukaan, mikä on kallista ja muka hienoa. Ja vaikka sama mekko olisikin jollain toisella, niin aina voi itse yrittää olla se, joka näyttää parhaimmalta. Ja lopulta ei merkkipäivissä ole kyse siitä mekosta, vaan ihmisestä itsestään, jonka säteily yritetään tuoda mekon avulla esiin.

 

Okei myönnän oli mulla oikeesti kivaa, halusin vaan tehä tän pinnallisen mutta taiteellisesti asetellun valitustekstin omasta first world problemistani. Kiitos ja kumarrus.

 

Hienosta mallista huolimatta huomatkaa toi keltanen pöly, se on luonnon oma kemiallinen ase mua ja monia muita vastaan
(suomeksi siis perkele mikä siitepölyallergia)

 

 

Kirsikoita, kirjoja ja kuvanmuokkausta

Hei taas pitkästä aikaa!

Eipä kestänyt kauaa tämä uuden sivuston tuoma alkuhuuma, ois mun varmaan toisaalta pitänyt arvata ettei musta oo päivittelemään kovin vakituisesti... Toisaalta tässä on ollut aika paljon tekemistäkin. Ajattelin aluksi, että kun noi kirjoitukset on ohi niin olen vapaa kuin taivaan lintu ja minulla on kaikki aika maailmassa.
Ei mennyt ihan nappiin.

Aluksi heti kirjoitusten jälkeen mulla oli soittotutkinnon päättökoe (iso 1 jos sanoo mitään kellekään) ja silloin sitä aikaa itseasiassa oli. Otin siitä kaiken irti ja taisin nukkua melkein koko ajan, koska en oikein muista tehneeni erityisemmin mitään. Viikko tutkinnon ja kaksi viikkoa kirjoitusten loppumisen jälkeen lähdimme soittoporukalla Liettuaan, jossa viivyttiin viikko. Teen myöhemmin jonkun matkapostauksen, jos vain jaksan :D Noi naamakuvat on itseasiassa juuri vikalta päivältä sieltä. Anyway, kuljettiin bussilla ja ajattelin, että hyvin pystyn lukemaan ainakin kahden itsenäisen kurssin kirjat. No ei sekään onnistunut, ja seuraavan viikon teinkin kaikkia tekemättäjääneitä typeriä pakollisia, ja lakki varmistuikin ihan viimeisenä päivänä, kun ruotsikin meni läpi. Jee, musta tuleekin ylioppilas! Vaikka on se kummaa, että keskiarvo on kiitettävä ja tuloksetkin tosi hyvät, mutta ei silti meinaa läpi päästä koska en osaa ruotsin sanajärjestystä...

Kaiken tämän päälle työtkin alkoivat huhtikuun lopussa, ja puolitoista viikkoa meni sitten totutellessa siihen. Tosi kiva työpaikka täytyy sanoa, opin paljon varmasti tulevaisuudessa hyödynnettäviä asioita, mutta saan myös hyödyntää omaa osaamistani. Kuvien kirsikkapuut ovatkin työpaikaltani, ja kuvanmuokkausta olen harrastanut paljon nettisivujen teon ja facebookin päivittelyn yhteydessä.

Heräsin myös viime viikonloppuna siihen faktaan, että pääsykokeet on ihan parin viikon päästä. Se sai mut jotenkin takaisin todellisuuteen, ja siksi myös tulin päivittämään tänne tämän pienen (lue. pitkän) tilanneraportin. Varmaan siksi, koska haluan tekemistä kun en voi perustella lukemattomuuttani jos en ole tehnyt mitään, mutta silti. Nyt menen takaisin vielä otsikosta jäljelle jääneiden eli kirjojen pariin!