ATHENEN VARASLÄHTÖ

Hui kamala, viimeinen lomapäivä tästä puolenvuoden "lomasta" koska nuoren pitää kutsua kesätöitä ja lukulomaa lomaksi on lopuillaan. Olo on sekä hämmentynyt, pelokas että super hyper innokas, koska huomenna se sitten vihdoin alkaa! Yliopistoura Aalto yliopiston perustieteiden korkeakoulussa upouutena INFON fuksina, jeeee! En ikinä uskoisi sanovani näin, mutta ihanaa päästä taas koulun penkille. Vaikka oonkin kuullut kauhutarinoita pitkistä ohjelmointi-illoista ja hc insinöörimatikasta, niin kyllä innostus voittaa kaiken muun heittämällä. Tavallisen innostuneen "ekaluokkalaisen" tapaan olen tietysti jo hankkinut kaikki kynät, kumit ja vihot, vaikka tällä kertaa kiersinkin kaikki auto-, heppa- ja prinsessa-aiheiset työskentelyvälineet kaukaa, totesin että saatan olla hieman liian vanha, ja ollut hieman liian vanha jo viimeiset 10 vuotta. Siispä nyt löysinkin itseni toimistotarvikkeiden osastolta miettimässä, että mitä ihmettä mä edes tarvitsen kun on kaikki iPadit sun muut. Mutta kyllä mun silti piti yksi yliviivaustussi, kumi, lyijyä ja muistiinpanolehtiö kiikuttaa kotiin, vaikka sitten vaan fiiliksen vuoksi.  Materialismionni on tullut muutenkin mulle tutuksi viimeaikoina, siis muistakin kuin kynistä, siitä ehkä lisää myöhemmin...

Vaikka yliopisto alkaakin oikeasti vasta huomenna, niin täytyy myöntää että sitä aloiteltiin vähän rennommissa meiningeissä viime perjantaina... Meidät uudet fuksit oli jaettu useampaan pieneen ryhmään, joiden kanssa tavattiin jo iltapäivällä. Edes pieni sade ja Ukraina-aiheinen mielenosoitus eivät haitanneet menoa, koska suunnattiin aika nopeesti Otaniemeen piknikille (jossa tietysti paistoi aurinko, kuten kunnon espoolaisille aina). Jo lyhyessä ajassa ehti tutustua moneen ihmiseen ja kaikki olivat ihan mahtavia tyyppejä, toisten kanssa tuli heti juttuun ja toisten kanssa sitten myöhemmin illalla. Piknikin "kruunasi" vielä kiinalaisturistit jotka ottivat meistä innostuneina kuvia kysyttyään ollaanko me opiskelijoita :D Hehheh oon nyt niin julkkis...

Jatkettiin siitä amfille ja siitä vielä semmoseen pieneen kellariin, jossa oli melko täyttä ja kuumaa mutta sitäkin mahtavampi tunnelma! Tuli juteltua monen ihmisen kanssa ja harvoin on tuntunut näin hyvältä tulla uuteen ryhmään, vaikka Norssikin tuntu niin omalta. Kesken illan tuli vielä semmonen valaistunut olo että vitsi, tein oikean valinnan tullessani tänne kun porukka on niin jees! En ole voinut olla ihan väärässä, jos nämä muutkin kivat ihmiset on tehnyt saman valinnan.

On myös kiva mennä huomenna kouluun kun tietää, ettei koko päivä tule olemaan semmoista awkward nimien kyselemistä, ainakin toivottavasti (täytyy myöntää että "pari" nimeä pitää kerrata). Jeejee, en pölötä enempää, huomenna on iso päivä ja menen valmistautumaan, jaiks!

Ainiin kuvathan on siis perjantain asusta... En vain höpise varaslähdöstä ja laita jotain random kuvia siihen tilulii vaikka näinkin saattaa joskus tapahtua.

"MEE MÖKILLE ÄLÄKÄ JÄÄ KAUPUNKIIN"

Oon taas hieman jälkijunassa postauksen kanssa, mutta ei se mitään! Kiva kirjoitella jostain tosi kesäisestä ja siitä ajasta kun Vilppukin oli vielä pitkähiuksinen pikkupoika eikä siilitukkainen maanpuolustaja, kun ulkona pelkästään sataa ja paras paikka olla on peiton alla.

Anyway mua on pienestä asti raahattu mökille joka kesä, koska oon niitä onnekkaita joiden perheellä sattuu olemaan oma mökki. Murrosiässä en kyllä ajatellut olevani kovin onnekas... Nykyään mökkeily on musta ihanaa, odotin kesällä töissäkin ihan innoissani, että milloin pääsen mökille. Tänä vuonna pääsin myös käymään Vilpun mökillä, ja paikka oli minusta aivan ihana ja pyörin kuin väkkärä kuvaamassa ja ihastelemassa kaikkea. Mikä saattoi olla hieman noloa näin jälkikäteen ajatellen, kun ei oltu siellä Vilpun kanssa kahdestaan. Ei sen puoleen etteikö meidän suvun mökit olisi aivan mielettömän hienoja kanssa, mutta kun niillä on käynyt pienestä asti niin kaikessa ei ole semmoista uutuuden viehätyksen kultapölyä, enkä silloin kuvaile myöskään niin innokkaasti.

Tehtiin siis myös paljon muutakin kuin kuvailtiin (tai siis minä kuvailin). Kuten esimerkiksi:

Kalastettiin...

Kalastettiin lisää ja seikkailtiin siiman vapauttamiseksi...

Leivottiin... (okei pistin vaan mansikat kakun päälle)

Ja kalastettiin vielä vähän lisää.

Yhtään kalaa me ei saatu, mutta tärkeintä on matka eikä päämäärä tai jotain! Sitäpaitsi hyvä mulle, en ole mikään suurin kalafani...

Ai että miten söpö sauna! Oon huomannu, että yleensä saaristossa on tämmöset omat "saunatalot", tai siis ainakin niissä kahdessa saaristossa olleessa mökissä missä olen käynyt on ollut :D Tältä pohjalta on loistava tehdä yleistyksiä.

Pakko kyllä sanoa omahyväisesti että meidän sauna on isompi, hehe.

En tiiä onks se tosi pelottavaa, että otan toisten ihmisten talosta kuvia. Oon niin edustus tyttöystävä.

Sain vilpun jopa raahattua meidän tokana (ja valitettavasti vikana) iltana ottamaan parit "asukuvat" jotka eivät sitten menneet ihan putkeen, kun hiukset oli ihan suolaiset, meikit jäänyt laukunpohjalle ja koko viikonlopun käyttänyt pääasiassa villapaitaa. Oltiin tosiaan tällä mökillä ennen noita superhelteitä, mistä meitä suomalaisia selvästi rangaistaan tällä jatkuvalla sateella. Kuitenkin pääsen nyt esittelemään kesän parasta alelöytöäni, ihan perus pitkähihainen paita (Cubus 10 e), mutta se on jotenkin tosi kiva ja sopii kaikkeen ja ihastutin sillä niin paljon, että äitini päätti ostaa samanlaisen. En tiedä mitä se kertoo meistä, kun käytämme samoja vaatteita, ehkä sen että meillä on molemmilla loistava maku! Eheheh, oon niin hauska tänään. Näiden kuvien jälkeen Vilppu jatkokin kalastusta ja mä lähdin puskaan kuvaamaan kiviä ja kukkia. So romantic <3 Eikun istuttiin me vielä kattelemassa auringon viimeisiä säteitä ja meillä oli varsin ihanaa :)

Kaikin puolin oli kivaa, tämä reissu oli osa meidän superviikkoa ennen intin alkua, johon kuului myös Tampereen reissu ja vielä kaksipäiväinen matka meidän mökille, missä meillä oli myös tosi kivaa :) Ai kamala kun kuulostaa siltä, että mulla on kivaa koko ajan. Ei ole. Mutta sillä viikolla oli kyllä valehtelematta aika mukavaa :)

Ihan vaan sen kunniaksi, että Vilpun palvelusaika selviää huomenna, töitä on jäljellä kolme päivää, yliopisto alkaa ja koska oon vaan niin helkutan hyvä poseeraamaan niin esimerkki suurimmasta osasta mun "asukuvia".

EI SITTENKÄÄN NIIN KIRKAS TULEVAISUUS

 

Nauran itsekin mun otsikoille. Alunperin ajatelin jotain "Sumuinen tulevaisuus", koska se liittyi sekä mun kuvien sumu -teemaan, että mun tekstin tulevaisuus -teemaan. Otsikko oli kumminkin niin naurettava, että edes mä en pystynyt sitä laittamaan :D Kumminkin postauksen kuvat ja teksti eivät liity toisiinsa periaatteessa millään lailla, mutta sopivat ne paremmin yhteen kuin mitä asukuvien kanssa. Anyway meidän mökin viereisille pelloille nousee välillä mieletön kylmä ja paksu sumu, yleensä se on siellä aamuyöstä, mutta kerrankin kun se sinne nousi illalla niin kaikista kielloista huolimatta pakkohan mun oli sille kamera uhrata. No niin nyt siihen asiaan.

 

Tulevaisuudesta ja jatkosuunnitelmista puhuttaessa kuulee usein sanottavan, miten kadehditaan niitä ihmisiä, jotka tietävät ja ovat aina tienneet mitä haluavat isona tehdä. Tähdätään jo pienestä pitäen johonkin tiettyyn suuntaan, kuten lääkäriksi tai juristiksi, tai vaikka kosmetologiksi tai ratsastuksenopettajaksi. Tällaista päättäväisyyttä pidetään tosi hienona ja arvostettavana, koska suurimmalla osalla ei ole hajuakaan mitä haluaisi isona tehdä.

Mä olen ollut myös tämmöinen henkilö, joka tietää (luulee tietävänsä) mitä haluaa tehdä isona. Olen ollut aina todella hyvä matikassa, niin hyvä, että jo pienenä ymmärsin että mun kannattaa tehdä jotain siihen liittyvää työkseni, muuten mun lahjat menee hukkaan (seriously ajattelin näin jo ala-asteella, hullu lapsi). Siihen kun yhdistetään vielä innostus rakentamista, taloja ja piirtämistä kohtaan niin voilà, pikku arkkitehti oli valmis ja arkkitehtuuri tulevaisuuden suunnitelmana oli ihan selvä juttu. Kunnes se ei sitten vuosien päästä enää ollutkaan, kun todellisuus veti tuota haavetta turpaan.

Vaikka tajusin, että piirtotaitoni eivät tulisi riittämään ja muutenkin arkkitehdin luultavasti stressaava elämäntapa ei sovi minulle, siirryin seuraavaan alaan aihepiirissä matematiikka ja rakentaminen. Uusi unelma oli rakennusinsinööri, mutta todellisuus tuli taas pian kuvioihin. TKK:n tutustumiskierroksella kävi ilmi, että kone- ja raksainsinöörit oli yhdistetty ja tutustujia kierrätettiin erilaisissa keksintöjä ja työkaluja pursuilevissa pajoissa, joissa kaverini totesi: "Tää on niin Eetu 7 vee unelma". Mutta ei mun, taaskaan.

No onneksi mulla oli ylimääräistä aikaa niin uskaltauduin (nimen perusteella) opintolinjan "Rakennettu ympäristö" kierrokselle. Ja se kyllä oikeasti vaikutti tosi kivalta ja eniten tähän mennessä mun jutulta, joten päätin meneväni sinne. Tyytyväisenä marssin kotiin kun takapakeista huolimatta olin silti pysynyt samalla rakentamisen linjalla, eikä mun tarvinnut pohtia omia vahvuuksiani tai halujani yhtään. Elelin tyytyväisenä kuplassani, ja tukea tuli joka suunnalta, varsinkin kun diplomi-insinööri on aika hieno juttu (isäni yritti välillä saada minut lapsuusajan heppahulluuden takia hevosenhoitajaksi, mitä ihmettelen koska hän itse on vielä insinööri.)





Paikallinen mopohurjastelija

No sitten tuli haut ja Pinja "tiedän mitä haluan" haki tietysti vain kolmeen kohteeseen, jotka kaikki olivat TKK:lla. Ykkösenä tähän Rakennettuun ympäristöön, kakkosena Tuotantotaloudelle ihan vain sen takia, että voin sanoa hakeneeni sinne. Ja sitten aika päähänpistosta myös semmoselle linjalle kuin Informaatioverkostot, kun sitä ei tarvinnut erikoisuutensa takia asettaa jonoon, se kuulosti ihan kivalta ja pitihän mun nyt hakea ainakin kolmeen kohteeseen, vaikka tiesin minne menen. Tiesin myös, että en menisi tutalle, koska se oli kakkosena helpomman RYMin jälkeen. Tiesin myös, etten tulisi pääsemään Infolle, koska sekin on erittäin vaikea linja ja epäonnistuin osittain sen pääsykokeessa. Elelin siis edelleen kuplassa, jossa tulevaisuuksia oli oikeastaan vain yksi, koska olin myös aika varma, että pääsisin sisään.



Ja sitten tuli pommi. Pääsin sisään sekä RYMille, että Infolle. Ja kaikesta aikaisemmasta varmuudestani huolimatta rupesin ensimmäistä kertaa oikeasti miettimään, mitä mä haluan tehdä, missä mä oon hyvä ja muuta tämmöstä. En oikein osannut miettiä noita asioita, kun en koskaan oikeasti ollut joutunut niitä miettimään. Pintapuoleisesti selitellyt jotain johonkin koulun paperiin. Olin oikeasti aika pulassa noitten tulosten jälkeen, kyselin ihmisiltä mitä mun pitäisi tehdä ja samalla odotin vastauksen vain pulpahtavan esiin. Sen parin viikon aikana kyseenalaistin mun kaikki tulevaisuudensuunnitelmat viimeisen kymmenen vuoden ajalta, ja päätös piti tehdä.

Ja nyt oon sitten onnellinen Aalto-yliopiston Infolainen! Tajusin, etten ole se ihminen, mikä olin kun päätin innostua juuri arkkitehtuurista ja sen tyyppisestä, ja että turhaan haaskaan niin mielettömän tilaisuuden päästä opiskelemaan Infolle vain jonkun pinttyneen kuvitelman takia. (Info oli siis paaaaaljon vaikeampi kuin RYM). Tälle alalle mulla on ehkä eniten annettavaa ja sillä on eniten annettavaa mulle. Aion kyllä ottaa RYMin sivuaineeksi, mutta silti olen tosi tyytyväinen, että uskaltauduin tekemään eri tavalla kuin mitä olin aina "unelmoinut". Ja ehkä mä tajusin samalla, että ei se ole niin kadehdittavaa luulla tietävänsä mitä tahtoo, koska se supistaa näkökenttää niin paljon, ettei sen suunnitelman ulkopuolisia, mielettömiä mahdollisuuksi edes huomaa.