30.6.2014

NIIN PALJON ALPPIRUUSUJA


Se on hämmentävää, miten vähän jostakin kaupungista tietää vaikka on asunut siellä koko ikänsä. Kun nopeasti miettii, niin osaahan sitä sanoa ne tärkeimmät paikat mitkä kaikkien paikallisten tulisi tietää, mutta kun tarkemmin ajattelee, ei välttämättä tule mieleen mitään erikoista. Turistipaikat ovat periaatteessa erikoisia tai muuten vain hienoja, eiväthän ne muuten olisi niitä tässä tapauksessa Helsingin maamerkkejä. Niillä kaupunkia mainostetaan ulkomailla ja jokainen varmasti osaa luetella niistä edes muutaman. Mutta elokuvia katsellessa huomaa, että uudessa kaupungissa ihmisille ei esitellä jotain muistomerkkiä tai isoa puistoa, vaan yleensä mennään katolle katselemaan kaupunkia tai muuta vastaavaa. Tajusin itse, että jos minun pitäisi esitellä Helsinkiä jollekkin ei paikalliselle, olisin aivan pulassa. Uteliaisuuttani jopa Googletin "Nähtävyydet Helsingissä" mikä on näin melkein 20 vuotta täällä asuneelle aika noloa.

Onnekseni työkaverini kertoi minulle yhdestä erikoisesta, ja ehdottomasti nähtävän arvoisesta paikasta. Paikka ei ollut edes kaukana, ehkä kilometri työpaikastani ja jos kiinnittää huomiota, niin se näkyy bussini ikkunasta. Saman bussin, jolla matkustin yläasteaikoina joka aamu kouluun ja nyt toista kesää töihin. Enkä voinut kuvitellakkaan tämmöisen paikan olevan olemassa. Harmillisesti se on erikoinen vain muutaman viikon kesäkuussa, mutta satuttiin kaverini kanssa paikalle juuri oikeaan aikaan.

Kyseessä on siis Alppiruusupuisto, puutarhurikielellä rodopuisto. Pienellä aukealla kasvaa monenvärisiä matalia azaleoita (ensimmäisen kuvan kukka) ja molemmilla puolilla metsän siimeksessä kasvaa valtavia, kolmemetrisiä alppiruusuja eli rodoja, joiden siimekseen teki mieli pujahtaa ja jäädä sinne valtavien liilojen kukkamerien taakse piiloon. Valitettavasti oli melko märkää joten tyydyimme kaverini kanssa kuvauksen jälkeen nauttimaan virvokkeemme ihan nurmikolla :D



Hetken väriloistoa ihasteltuamme päätimme molemmat ahtautua kuvien takia keskelle pensaita, joka kuulostikin ideana paremmalta kuin mitä se todellisuudessa oli. Kuvat olivat kumminkin kaikkien outojen katseiden, vaivannäön, aivastelun ja siitepölystä keltaiseksi värjäytyneiden vaatteiden arvoista. Kokeiltiin erilaisia "sensuellejakin" asentoja mitä mäkin usein koitan ja aina menee mönkään, mutta tällä kertaa tunnen jopa onnistuneeni joissain!


Aluksi ei ees hahmotettu koko paikan kokoa ja hienoutta, ja kokoajan löyty uusia paikkoja kuvata. Aikakaan ei riittänyt kaikkien paikkojen koluamiseen, kun tarkoitus oli vielä lähteä istumaan iltaa. Löydettiin vielä rodometsän keskeltä korkea näköalatorni, mutta esimerkiksi lumelta näyttävät kukat jäivät näkemättä. Valitettavasti kaikki kukat ovat siellä jo varmaan lakanneet kukkimasta, mutta aion ehdottomasti mennä sinne paremmalla ajalla myös ensi kesänä! 
 

Toppi ja hame: Gina Tricot
Kengät: Converse
Vyöstä ei mitään tietoa
 
 
Nämä seuraavat kuvat eivät ole tuolta rodopuistosta, mutta koska kyse on kumminkin samoista kukista niin pistänpä näitäkin tähän. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kyseessä on siis duunina tehty kuvausprojekti, joita olen samalle paikalle tehnyt aikaisemmin useammankin. Ehkä joskus julkaisen niitäkin, kunhan vain ryhdistäytyisin!
 
Pistin tän jo viimeksi, mutta koska silloin se oli niin huonolaatuinen ja tykkään tästä kuvasta niin paljon niin pistänpä toisenkin kerran

Ollaan nyt jo kotiuduttu Vilpun mökiltä, aloitetaan kohta kattomaan Vampyyripäiväkirjoja joihin oon Vilpun kivasti koukuttanu (kheheh) ja myöhemmin sitten lähetäänkin parturiin kun tämä herra loupuu sen Harry Styles tyylisestä pitkästä tukasta (inttikun ei sellaista hyväksy, harmi). Ylihuomenna tulee TKK:n tulokset, nyt on loma ja kaikkea mahtavaa tulossa ennen kuin Vilppu sitten viikon päästä lähtee inttiin, joten nyt lähden nauttimaan tästä viikosta!
Heissulivei!
 
Iloinen tytteli
 

27.6.2014

MÖKKEILYÄ JA HUONOA TEKNIIKKAA

Tai siis ei huonoa tekniikkaa. Vain huonosti toimivaa. Ainakin bloggaukseen. Näin aiemmin päivällä paljon vaivaa, että saisin uuden postauksen jo tänään ulos, aiheutin jopa pientä hämminkiä kirjastossa tajuttuani, ettei blogger toimikaan ipadillä kovin hyvin. Ainakin kuvien suhteen. No illalla odotin että saisin vain kirjoittaa pari mitätöntä sanaa, mutta mikään päivällä tehdystä ei ollut tallentunut joten teen nyt vain tämmöisen kökköpostauksen. (Tai ehkä minun pitää vain hyväksyä, etten ole hyvä tekniikan kanssa)


Kumminkin, ollaan nyt Vilpun mökillä juuri syöneinä ja saunasta tulleina, paikka on ihana ja aurinkokin paistoi tänään vähän! Pääosin tietysti ajomatkan aikana mutta silti. Aurinko! Vietämme täällä sitten viikonlopun, tässä vielä vähän esimakua tulevasta postauksesta, toivottavasti saan sen postattua jo sunnuntaina! Nyt Etelä-Suomalaiset nauttikaa auringosta, sunnuntaina sataa taas mutta sehän oli odotettavissa!



24.6.2014

YLIOPPINUT VUOSIMALLIA '14

 
Meni melko kauan että uskaltauduin sukeltamaan tämän mahtavan päivän kuvamereen, ja olen jo ehtinyt muutaman viikon ylioppilaana ollakkin ennen kuin rohkaistuin siirtämään kuvat koneelle. Kiitoskorteilla on suuri syy tähän, koska niitä en voinut enää siirtää tulevaisuuteen, mutta positiivisena lisävaikutuksena tein tän postauksen samassa huumassa!

 
No mutta tässä niitä kuvia nyt on! Koska oon tosi huono poistamaan kuvia ja vielä huonompi valitsemaan niitä parhaimpia, niin tää on aikamoinen kuvapläjäys. Anteeksi.
Kuten kymmenillä tuhansilla muillakin munkin päivä alkoi koulun ylioppilasjuhlista (oikeastaan se alkoi yli kolme tuntia aiemmin kun piti aavistuksen valmistautua) ja täytyy myöntää että pari kertaa meinasi tulla vähän tippa linssiin, varsinkin meidän koulun lauluyhtyeen mahtavan esityksen aikana. Toivon, että muistan ton fiiliksen mikä juhlassa oli ikuisesti (tai ainakin hautaan asti) sillon tunsi itsensä kyllä niin erityiseksi ja hyväksi vaikka samalla tietysti oli tosi haikea olo kun Norssi oli nyt siinä.
 
Pakko mainita vielä tosta viimeisimmästä kuvasta, että äitini (kuvassa vasemmalla jos et heti ymmärtänyt kumpi on kumpi :D) on ensimmäisiä tyttöjä koskaan Norssissa, olihan Norssi ennen poikakoulu. Kun hän pääsi ylioppilaaksi, otettiin hänestä kuva tuossa melko samassa paikassa, joten pakkohan meidän oli jatkaa perinteitä!
 

 
Saatiin onneksi isä kyyditsemään sen uudella (vuosimallia '85 eli ei sittenkään niin uudella) Chevrolet Camarolla joka on ihan mahtava auto, teen siitä varmaan joskus ihan omankin hehkutuksen kunhan oon ite päässyt kokeilemaan! Huii oon aina halunnu kokeilla jenkkiautoa :D 
Ehittiin nopeasti ottamaan parit kuvatkin, tykkään tosi paljon tosta valkosen lakin ja mekon ja kukkakuosin, sekä mustan ja massiivisen näköisen auton kontrastista. Näin jälkikäteen harmikseni huomaan että mulla oli kaikissa kuvissa toi perus todistus päällimmäisenä eikä ylioppilastodistus, mutta ehkä vika on vain omassa päässäni... Onneksi tuo Pro Mathematica (:'D) mitali korvaa sen, ja pakko nyt  kehua itseäni eli tuo mitali on jo toinen samanlainen, minulla oli jo yksi peruskoulusta. Mutta se tuli kyllä aivan yllätyksenä, unohdin lavallakin kaiken mitä olin edellisiltana harjoitellut! 

 
Juhlat oli myös tosi hyvät ja ihanat! Tuntuu että aluksi olin tosi "huono" kun en tiennyt keille puhua ka kenen kanssa kilistää ja oikeastaan pyörin vaan ympyrää paikallani, mutta pääsin lopulta puhumaan kaikkien kanssa ja omasta mielestäni juhlat oli tosi onnistuneet! Ruoka oli aivan mieletöntä ja sitä kanssa oli riittämiin, mua on jäänyt harmittaa tosi paljon että ruokapöydästä ei oo yhden yhtä kuvaa! En ite ottanut kuvia ja en tajunnut pyytää... Mutta voin vannoa että ruokapöytä oli mahtava! 
Kaikesta tästä kiitos kuuluu mun mahtavalle äidille, joka raatoi näitten juhlien eteen kun mä joko luin pääsykokeisiin tai koemeikkasin tai jotain (vähän hävettääkin etten osallistunut hirveesti järkkäyksiin). Mutta kiitos äiti!

Kiitos myös kaikille ihanille vieraille ja kavereille jotka pääsi paikalle! Moni tuli kauempaakin ja osalla oli myös muita juhlia joten oon tosi otettu että niin moni pääsi paikalle :) Illan kruunasi vielä se, että poikaystävä lähti omista juhlistaan aikaisemmin jotta pääsisi käymään mun juhlissa josta olen hyvin iloinen! Lähdettiinkin siitä sitten yhdessä Helsingin yöhön jatkoille ja eipä siitä sen enempää... 

Kaikin puolin päivä oli ihana, unohtumaton ja varmasti yksi mun elämän parhaista päivistä. Eipä mulla ole oikein muuta lisättävää. Nyt eikun lisää paskaa housuihin (musta tää on sanonta vaikka Vilppu sanoo että ei ole) ja täyttä höyryä eteenpäin!
 
 

22.6.2014

KESKIKESÄN JUHLA


Tää on ehkä reaaliaikaisin päivitys (niistä "lukemattomista" mitä olenkaan tehnyt...) ikinä, jonka ajattelin hyvittävän sen, etten ole nyt hetkeen postaillut. En uskaltanut ryhtyä muokkaamaan YO-kuvia koska siinä onkin aikamoinen urakka (tällä hetkellä ne on muokattu ja odottaa julkaisuaan) ja omatuntoni ei toisaalta antanut tehdä mitään muutakaan ennen kuin olin saanut noi ylppärijutut pois alta. Samalla lukuloman jälkeen 5.45 herätykset ovat imeneet mehut aika hyvin pois, mutta nyt päätin ryhdistäytyä!

Vietin elämäni ensimmäistä kertaa juhannusta kaupungissa, ja illasta tulikin tosi erilainen kuin mihin olin tottunut. Tarkoitus oli, että mentäisiin Vilpun ja ehkä jonkun hyvän porukan kanssa rannalle nauttimaan stadin hiljaisuudesta, ja ehkä mennä alkuillasta kruisailemaan isän jenkkiautolla ja siitä terassille ja baariin. Mutta ah, Suomen kesä pilasit taas sateellasi suunnitelmat. Lopulta päädyttiinkin Vilpun kanssa laulamaan Singstaria ja siitä sitten baariin. Vähän tylsän ja tavallisen kuuloista, mutta oli meillä lopulta tosi kivaa, ja se on kumminkin tärkeintä, oli sitten perus lauantai tai juhannus.

Erikoisen illastamme teki sen, että sain bussissa matkalla kotiin älynväläyksen lähteä katsomaan auringonnousua puolentoista kilometrin päässä olevalle mäelle. Meillä ei ollut siinä kotiin päästyä hirveästi aikaa, joten vedettyämme pikakahvit lähdettiin äkkiä pumppaamaan talviteloilla ollutta pyörääni. Idea kuulosti hyvältä, mutta pumppaamisesta ei lopulta tullut mitään ja ajettiinkin lopulta kaks päällä tyhjillä kumeilla, vaikka viisaampaa olisi varmasti ollut kävellä! Huom. aamulla kuulin että oltiin pumpattu auton venttiilillä, ei mikään ihme jos ei täyttynyt kumit...


Selvityämme vihdoin määränpäämme juureen, oli meillä melko kiire, sillä meillä oli herra Googlen mukaan auringonnousuun aikaa alle 10 min, ja portaita oli edessä melkein 500. Aloitettiin hyvin varmasti, vaikka jo puolessa välissä hengitys vinkui ja teki mieli luovuttaa. Lisääntyvä valo ja oranssi taivaanranta sai meidät kumminkin pistämään töppöstä toisen eteen!

Melkein huipulla!

Valitettavasti ei oltu tajuttu, että pilvien takia aurinkoa ei heti näkyisi, mutta virkistyttyämme ruvettiin silti kuvailemaan, koska ilma ei ollut kovin lämpöinen ja haluttiin myös nukkumaan vielä ennen kukonlaulua :D Ja olihan toi paikka ihan mieletön meidän mallien rupuisesta olemuksesta huolimatta. Antaa kuvien puhua puolestaan, hyvää kesää kaikille!

Vähän väsytti aluksi...
Maailmanvalloittaja...
...sekä Dressman-malli

Pakko vielä sanoa että nää kaks viimestä on ihan lemppareita! Jotenki Los Angeles fiilis en tiedä miksi :D