MINILOMA TAMPEREELLA

Kuten jo viimeisimmässä postauksessa mainitsin, meillä oli Vilpun kanssa vaikka mitä tekemistä ja touhuttavaa heinäkuun ensimmäisellä viikolla ennen kuin herra hilpaisi sinne inttiin. Yksi kohokohdista oli meidän yhden yön matka Tampereelle, ja tietysti Särkänniemeen (lapsosia kun olemme). Koko matka oli itseasiassa mun valmistujaislahja Vilpulle, hän kun oli höpöttänyt että haluaisi kovasti Särkänniemessä käydä ja se vielä osti mulle valmistujais( ja synttäri ja vuosipäivä)lahjaksi iPadin (!!!!) mistä olen edelleen naama pitkänä ja tunnen hirveitä omantunnontuskia, mutta täytyy myöntää että on tämä peli aika lyömätön enkä enää voisi luopua tästä mistään hinnasta! Tarkoitus oli alunperin tehä ihan oma postaus siitä miten kamalalta musta tuntui ottaa vastaan näin hieno lahja enkä käskenyt palauttamaan sitä, mutta olen jo päässyt näistä tuntemuksista yli! Kuitenkin tähän Tampereen reissuun liittyi Särkänniemen lisäksi vaikka mitä muutakin (maksullista) joka on varmasti myös auttanut tähän huonoon omatuntoon.

Yleensä suunnittelen asiat tosi tarkkaan kun mietitään jotain menoja, joten meidän lähtö oli varsin mun tapojen vastainen. Tarkoitus oli ajaa aikaisin aamulla, ja mennä siitä suoraan Särkänniemeen. Illalla kuitenkin huomattiin, että vettä oli luvattu tulevan kuin saavista, joten päätettiin katsoa aamulla mitä tehdään. Tähän häslinkiin oli lisätty vielä sellainen mauste, että TKK:n (eli Aalto-yliopiston teknillisenkorkeakoulun) tulokset tulivat nettiin yhdeksältä, ja heräilinkin aamuyöstä tunnin välein luullen tulosten jo tulleen. Paitsi silloin yhdeksältä, silloin herätyskello herätti. Kuitenkin opiskelupaikka oli tullut molempiin hakukohteisiin, JES! Osittain tämän ilouutisen takia poikkesinkin tavoistani ja pidettiin hidas aamu ja päätettiin mennä Särkänniemeen seuraavana päivänä, joten lähettiin rauhassa ajelemaan Tampereelle puolenpäivän jälkeen. Tosi hyvä päätös, sanon vain!

Kaikki sisustuskuvat piristyy kun niihin saa myös inhimillisiä piirteitä, kuten Vilpun pehkon!

Näkymää meidän ikkunasta

Matka alkoi Tampereen puolellakin iloisella yllätyksellä, kun saatiin tosi hieno ylimmän kerroksen kulmahuone Cumulus Hämeenpuistosta, joten innostauduinkin kuvailemaan joka varmasti turhautui Vilppua kun tungin sen ja meidän kaikki kamat pieneen eteiseen. Kun olin viimein saanut tarpeekseni lepäiltiin vaan hetki ja lähdettiinkin siitä tutkiskelemaan kaupunkia ja pakko sanoa, että mä tykkäsin tosi paljon! Jotenkin se koko kaupungin rakentuminen ja puistojen määrä poikkesi Helsingistä aika paljon ja miellytti mua. Tosi usein tuli mieleen bulevardi, joka on ehdottomasti mun suosikkikatu stadissa. Sääkin suosivat meidän pikku retkeä (eli ei satanut vaikka kylmä oli) mutta illemmalla olikin jo huonompi ilma joten syötiin vaan hotellin raflassa (joka sekin oli tosi hyvä ja siellä oli tosi hyvä asiakaspalvelu!) ja juotiin meidän juhlaskumppa hotellihuoneessa. Mutta oli kyllä ihana ja ikimuistoinen ilta, vaikka oltiinkin vain parin tunnin päässä kotoa!

Toppi ja housut: Gina Tricot
Bleiseri: H&M
Huivi: muistaakseni Vila
Kengät: Converse
Lompakko: Stockmann, Global Accessories

Löydettiin ilmeisesti alkuperäinen Tammerkosken lukkojen silta

Tarkoitus oli mennä puistoon nauttimaan meidän "juhlaskumppa", mutta kehnojen säiden takia hotellihuone oli aivan mainio!



Seuraavana päivänä väsymyksestä huolimatta suunnattiin lopulta sinne Särkänniemeen! Meillä oli koko aamupäivän ja suurimman osan iltapäivästä tosi hyvä ja lämmin ilma, eikä suunnitelmien vaihdos tosiaan kaduttanut hetkeäkään. Olen itse joskus käynyt katsomassa Särkänniemen delfiinejä (mikä oli nytkin mun ykköskohde) mutta ekaa kertaa kävin ihan siellä huvipuistonkin puolella. Paikka eros aika paljon Linnanmäestä, laitteita oli jotenkin paljon vähemmän mutta ne oli sitäkin "isompia" tai jotenkin ehkä laadukkaampia, mutta täytyy myöntää että kotiuskollisena Linnanmäki on kumminkin parempi :D Mutta Tornado oli kyllä aivan mahtava ja ihan uusi suosikkilaite kaikesta, sen mielelläni ottaisin mukaan Helsinkiin! Delfiinitkin oli aika ihania, vaikka aika pitkään esityksestä menikin videoon ja ruumiinosien esittelyyn :D Perinteinen pikkulapsi avustajaksi-juttu oli kanssa tosi söpö, se ei ollut muuttunut yhtään siitä kun itse oon joskus kaasupullon kokoisena ollut itsekin mukana, mutta ei sen tarttekkaan oli se sen verran söpöä! Eniten kuvia taisikin tulla juuri delfinaariosta...

Meidän päivän keskeytti ihan jumalaton rankkasade ja ukkonen ja odoteltiin hetki kahvilassa kuin sillit purkissa sateen laantumista, jonka jälkeen todettiin että paras lähteä ajamaan mökille päin. Äkkilopusta huolimatta koko reissu oli aivan ihana ja sitä on tosi kiva muistella nyt kun Vilppukin on tuolla metsässä juoksentelemassa. Suosittelen ehdottomasti tämmöistä nopeaa irtiottoa arjesta, huono sääkään ei haittaa kun on hyvää seuraa! :)






Kesä kuivaa sen minkä (tukkijoki) kasteleekin!

Nyt jatkan mökkeilyä ja itseni paahtamista täysin pavuksi (punaiseksi possuksi)! Koko postauksen teko oli tällä kertaa melko tuskaa, kun mokkulan nettiyhteys muistutti ensimmäisten väripuhelinten GSM:ää. Mutta ei se mitään, lomaa on vielä koko loppuviikko ja säät on kerrankin just kohikseen, jee!

INTTILESKI TAI JOTAIN

Todella moni sanoo vihaavansa sanaa "inttileski".Ja tässä vaiheessa pähkäilin tosi pitkään, tuleeko piste lainausmerkkien sisä- vai ulkopuolelle. Ja mukamas kirjotin äikästä eximian... En sanoisi itsekkään pitäväni siitä, mutta toisaalta, onko asialle parempaa nimitystä. Ei voi sanoa, että olisi vaikka "inttisinkku", koska se poika/tyttöystävähän tietenkin on edelleen siellä eikä se parisuhde ole mihinkään kadonnut, mutta toisaalta ei sitä aivan tavallisessakaan suhteessa elä. Inttileski on enemmänkin vanhentunut käsitys siltä ajalta, kun intissä oltiin vielä monia viikkoja putkeen, whatsappia ei oltu keksitty ja kommunikointi tapahtui sotkun lankapuhelimen ja kirjeiden kautta. Nykyään voisi puhua enemmän kaukosuhteesta, koska yhteys kumminkin saadaan melkein joka päivä ja lomiakin on melko usein. Oikeastaan kaukosuhdekin on pahempi, koska itselläni poikaystävä on edelleen samassa kaupungissa ja alkujakson jälkeen voisin käydä moikkaamassa herraa iltaisin. Siltikin, kuinka sitä nyt kutsuukaan, ei tämä "inttileskeys" helppoa ole ollut.
 
Vilppu lähti siis tuhansien muiden nuorten miesten tapaan maanantaina 7.7 suorittamaan asepalvelustaan. Tämä on ollut yksi syy siihen, miksen ole ehtinyt päivittelemään viimeiseen kuukauteen. Pari viikkoa ennen tuota päivää oltiin tosi tiiviisti yhdessä, käytiin molempien mökeillä, Särkänniemessä ja tehtiin vaikka mitä muutakin, osittain senkin takia ettei sitä inttiä tarttisi ajatella. En viitsinyt sitä aikaa käyttää koneen ääressä. Sen jälkeen täytin kalenterini aivan täyteen, ja väitän etten ole vuosiin ollut näin kiireinen enkä ole saanut näin paljon aikaan kuin viimeisen puolentoistaviikon aikana. Kaverit ovat olleet suorastaan innoissaan, kun voin vihdoin nähdä heitä kunnolla ja olen kunnostautunut erilaisissa ryhmächäteissä sun muissa. Onneksi kaikki kaverit ovat myös tukeneet, vaikka pääosin yritänkin pitää ajatukset poissa koko asiasta. Jos kumminkin joudun yksin kotiin, niin olen siivonnut, touhunnut ja sisustanut enemmän kuin puoleen vuoteen. Koska jos en tee mitään ja annan itseni ajatella (ja aina jos annan itseni vain ajatella niin ajattelen vain Vilppua ja ikävää) niin kyllä se tippa helposti linssiin tulee.

 

En halua pelkästään valittaa, koska semmosta on ikävä lukea ja en halua antaa itsestäni sellaista kuvaa, että elämä olisi jotain helvettiä ja en pärjää olenkaan ilman miestä ja näin. Tottakai tässä pärjäillään ja rupean jo tottumaankin, mutta on se ikävää olla erossa. Varsinkin kun ollaan nyt eletty enemmänkin symbioosissa kuin kahtena erillisenä henkilönä. Vaikeinta tässä koko hommassa on oikeastaan se, jopa ylitse sen ettei nähdä, että ollaan niin täysin eri elämäntilanteissa. Että en ikinä pysty olemaan kunnolla osa Vilpun arkea intissä enkä yrityksistä huolimatta pysty koskaan täysin ymmärtämään mitä siellä tapahtuu ja miltä ne asiat tuntuu. Ja tämä tekee siitä erillään olemisesta niin hankalaa, koska haluaisin pystyä olemaan täysin Vilpun tukena ja vähän myös pelottaa, ettei kaikkia asioita sitten jaetakkaan koska ymmärryskykyni on rajallinen ja olen myös äärettömän utelias ihminen ja inhoan jos minulta salataan jotain tai en tiedä kaikkea.

 

Jatkoin siis äskenkin valitusta mutta nyt lopetan sen! Kuten mainittu on tässä niitä hyviäkin puolia, nään vihdoin ystäviäni joita olen laiminlyönyt jo jonkin aikaa, siivoan (laiminlyönyt tätä koko elämän) ja muutenkin ehdin järjestellä elämääni ja minulla on varmasti aikaa opiskelulle ja siihen liittyvälle oheistoiminnalle (koska pääsin yliopistoon JEE!). Ja ehkä erossa oleminen tekee hyvää, päivän parhaimpiin hetkiin kuuluu se, kun päästään parit tekstarit vaihtamaan ja en malta odottaa, että nään alokkaani lauantaina!

 

Mun alokas!

Palatakseni kumminkin vielä inttileski sanaan, niin kaikista eniten siinä häiritsee se, että "leski" viittaa kuolemaan. Myös omaistenpäivän (josta tässä onkin kuvia, ai että se oli ihana päivä vaikka sen jälkeen olinkin taas tippa linssissä!) sana omaiset on näin hautausmaalla työskentelevälle kuolemaan viittaava termi. Ja eivät nämä miehet kumminkaan rintamalle ole menossa, joten minäkin lopetan nyt masentelun ainakin täällä netissä ja otan tästä intti"leskeydestä" ja varsinkin kaikesta tästä uudesta vapaa-ajasta mahdollisimman paljon irti! Ja jos aika kuluu sitä vauhtia, mitä se meidän suhteen aikana on kulunut, niin kohta mies on taas kainalossa ja voin jatkaa symbioosimaista elämäntapaani :D

 

Vielä blogiasiaa, mulla on nyt varastossa huikeasti kuvia ja kerrottavaa niin päivittelen takautuvasti niitä, sen jälkeen, riippuen myös miten blogi ottaa tuulta alleen, aloitan omat kuvaprojektini ja siirrynkin varmaan melko pysyvästi kameran taakse. Tai sitten en!