RED RIDING HOOD

Oon nyt kuluneella viikolla lukenut niin useammasta blogista kuin vaikka Cosmopolitanista, miten viime perjantaina oli mainio kuvaussää ennen tuota julmettua lumisadetta, joka sotki niin Etelä-Suomen liikenteen kuin mun ja Vilpun suunnitelmat mennä kesärenkailla Ikeaan. Tästä kaikesta sotkusta, märästä ja loppuneesta auringonpaisteesta huolimatta mä vaan innostuin kun lähtiessämme kuvaamaan maa olikin yhtäkkiä valkoinen!

Tietysti innostus vähän hiipui kuvia otellessa, kun lunta tuiskutti joka suunnasta ja tilanne oli teknisesti vaativin, mihin Vilppu on mun bloggaus"uran" aikana joutunut, mutta loppujen lopuks oon tosi tyytyväinen näihin räpsyihin! Sitäpaitsi tunnelmaan sopii tuommoinen tarkottamaton sumuisuus.




Mun on pitänyt hehkuttaa täällä tästä takista koko syksyn ajan, ja pakkohan se on nyt viimein tehdä kun joulu on kohta ovella! Kyseinen vaate on Onlysta, ja vaikka ostin sen itse jostain alennusmyynnistä kuudellakympillä, niin sitä myydään edelleen. Valitettavasti kyllä hieman kalliimmalla, mutta silti takki on hintansa väärti! Siinä on oikeeta villaa, mikä on mun etsintöjen perusteella aika harvinaista alle 100€ takeille. Tykkään myös nahkavyöstä ja hihoista, jotka ovat kyllä aavistuksen vilpoiset muuhun takkiin verrattuna, mutta pienellä tuunauksella niissä on nyt vuoret ja takki toimii mainiosti pienellä pakkasellakin!

Ehdoton suosikki on kuitenkin tuo huppu, joka näyttää hyvältä niin huivin kanssa kuin ilman, ja niin päässä kuin pois päästä!




Tajusin tällä viikolla, että nyt rupeaa näkymään valoa tunnelin päässä, loppusuora on ihan kulman takana. Nimittäin niissä koko syksyn mua puhuttaneissa kouluhommissa. Mua vähän ärsyttää, että jokainen niistä harvasta postauksesta mitä oon tehnyt käsittelee tätä työmäärää ja koulua, mutta en voi sille mitään, ettei elämässäni muuta oikein tapahdu! Päivät kuluu koululla, ja nyt loppuvaiheessa kotonakin teen pääosin niitä kouluhommia. Mutta tosiaan, tuotantotalouden vikat palautukset on tällä viikolla ja ohjelmointiakin on jäljellä enää ihan murto-osa! Juhlitaan tätä asiaa nelikiltaristeilyn merkeissä sunnuntaista alkaen wuhuuu!!! Kiva ottaa pitkästä aikaa pari päivää täysin ilman kouluhommia, ja kun viimeisimmät pippalot eli vujutkin meni pääasiassa kokkareita ja speksiä järkkäillessä, niin ei voi muuta sanoa kuin wuhuu!

 Tietysti tämä parin päivän tauko hommissa aiheuttaa lisää duunia muille päiville, joten lähdenkin tästä pidemmittä puheitta matskun luennolle ja kattomaan mikä deadline pyrkii ekana päälle ja jota saan sitten koko illan touhuta. Hyvää loppuviikkoa kaikille!
 

MAAILMA ILMAN SUKLAATA

Ajauduin miettimään otsikon mukaista dystopista tulevaisuudenkuvaa, kun tänään Olkkarilla (eli meidän kiltahuoneella) työstäessäni studiota joku huudahti: "SUKLAA LOPPUU!"

Kaksi maailman suurinta suklaanvalmistajaa, Mars, Inc. ja Barry Callebaut, ovat antaneet varoituksen suklaan loppumisesta. -nyt.fi

Siis mitä. Ei voi olla mahdollista. Ymmärrän kyllä, että öljy ja kaikki mahdolliset luonnonvarat ehtyvät, mutta että suklaa? Ja että tämä ei koske pelkästään suklaasuklaata, vaan tietysti myös suklaajäätelöä, suklaakeksejä.... Houli shit mitä me silloin syötäisiin, vaahtokarkkeja ja mansikkajäätelöä? Tai sitten oltaisiin laihoja ja ei syötäisi karkkia.




Vielä eilen treenien jälkeen himoittiin äidin kanssa molemmat suklaata, mutta ajateltiin, että nyt se terveellinen elämä alkaa ja mennään kotiin syömään salaattia. Siihen romuttui sekin aikomus, sillä ensimmäinen asia jonka tein, oli laittaa äidille viestiä että se oli nyt sitten siinä, käynkö ostamassa meille suklaalevyt. Ja kävin. Huomenna on myös matikan välikoe, joten koen ostokseni erittäin oikeutetuksi.

Eiköhän sitä pidä ala sitten hamstraamaan. Ongelma on vain se, että suklaa säilyy vain alle vuoden, joten kellarin sijaan pitää kai varastoida vyötärölle. Voin sitten huolehtia kesäkunnosta kun se suklaa on loppunut.

Terveisin pian sata kiloinen herkkusuu.

YLIOPISTOLLINEN SYKSY. JA PIPO.

Hei sinne ruudun toiselle puolelle, pitkästä aikaa! Mitä sulle kuuluu? Mulle kuuluu taas vaikka mitä...

Vaikka en olekkaan vielä aito teekkari vaan vasta phuksi (asia jonka opin vasta TKK:lle tullessani, teekkarius ja tupsulakki pitää ansaita, johon vaaditaan kunnollista teekkarielämää ja vähintään 8 nopan opiskelua vuodessa) niin on yliopisto ehtinyt pistää mun laiskotteluun tottuneen elämän ihan hyrskyn myrskyn. Hyvällä tavalla tottakai, mutta kun päivittelin niin huonosti silloinkin kun laiskottelin niin nyt oon aivan legendaarisen huono siinä, damn it. Ja kuvaamisessa, damn it again.


 

Seriously, oon niin huono tässä kuvaushommassa että nää on viimeisimmät kunnon kuvat, ja ne on syyskuun alusta...

Erityisesti yksi asia yliopistossa pystyy yllättämään mut joka päivä uudestaan, nimittäin se kuinka paljon tässä opiskelussa on oikeasti työtä. En ikinä osannut kuvitella, että joutuisin paiskimaan näin paljon hommia jo heti alussa, varsinkin kun olin harkinnut vakavasti välivuotta. Myös mun läheiset on yllättynyt, äitikin tuli eilen sanomaan, että miten mulla voi olla perjantai-iltanakin koulutöitä, ei yliopistoelämä hänen aikanaan ollut sellaista. Ja sanoi, että muistanhan myös bilettää (voi äiti :'D).  Juttu on vaan siinä, että nämä koulutyöt on oikeasti tosi kiinnostavia ja palkitsevia, ja niitä oikeasti tekee ihan mielellään! Mutta kun samalla pitäisi muuttaa, olla järkkäämässä jos mimmosta kissanristiäistä (ja osallistua vielä suurempaan määrään niitä) sekä pitää yhteyttä vanhoihin kavereihin, niin aikaa ei ole kauheasti jaettavaksi. Tottakai infolla opiskeleminen on aivan mahtavaa, kanssaopiskelijat on mahtavia ja aiheet on pääosin mahtavia, mutta silti vähän ärsyttää.

Mua ärsyttää se, että opiskelijoita painostetaan saamaan tutkintonsa loppuun nopeammin ja nopeammin, johdatetaan ottamaan paljon kursseja samaan aikaan ja rajataan nopat niin, ettei turhia voi paljoa opiskella. Tottakai se on valtiolle kannattavampaa, että saadaan koulutettua työvoimaa mahdollisimman nopeasti ulos, mutta en mä ajatellu valmistua viiden vuoden päästä, eli 24 vuotiaana. Tulin yliopistolle oppimaan ja kehittymään ihmisenä, verkostoitumaan ja elämään ehkä elämäni parasta aikaa, enkä opiskelemaan hirveällä kiireellä itseäni ulos paikasta, mihin juuri pääsin. Siksi aionkin kapinoida ja haistatella meidän opintosuunnitelmalle, ja tehdä virkamiesruotsin vasta kolmantena opintovuonna, hah! Tuun niin katumaan tätä silloin...  Nyt on helpottunut olo kun tästä on mustaa valkosella, eikä mun tarvitse stressaa, että teenkö sen nyt vai enkö. Jee, avautumiset hoidettu taas hetkeksi!





Kaikesta avautumisesta huolimatta mulle kuuluu tosi hyvää! Viime postauksessa kerroinkin mun ja Vilpun saamasta kämpästä, ja nyt se on ollut meidän jo kuukauden ja se rupeaa näyttämään jo melko kotoiselta ja ihanalta! Tosin asun vielä pääosin äidin luona, kun Vilppu on intissä niin ei ole ollut mitään kiirettä muuttaa sinne pysyvästi. Mutta nyt, kun muuttolaatikot siellä Espoon päässä on purettu ja siellä rupeaa olemaan viihtyisämmän näköistä kun mun puretussa, vanhassa huoneessa niin ehkä pikku hiljaa olisi aika lentää lopullisesti pesästä! Tai no "lopullisesti", oon jo sopinut, että tulen mahdollisimman usein äidin luo kattomaan meidän kaikkia sarjoja, eihän niitä nyt yksin voi katsoa! Kumminkin jos vaan saan aikaiseksi, niin ehkä täälläkin näkyy pian vähän sneakpeakkeja mun ja Vilpun pikku kodista :)

Muutenkin tässä on tulossa kaikkea mahtavaa, Vilpulla kääntyy juna WOOPWOOP ensi tiistaina ja meidän killalla on vuosijuhlat ensi perjantaina, en malta odottaa! Varsinkin meidän phuksispeksistä tulee aivan eeppinen, vaikka itse sanonkin!

Ja ainiin, meinasi se tärkein osuus unohtua, sain tässä viime viikolla pipon! Reaktor (eli yksi meidän opiskelualaan liittyvä firma) tuli jakamaan niitä kiltahuoneellemme eli Olkkarille, mutta jäätiin parin kaverin kanssa silloin ilman. Pipo oli kuitenkin niin hieno, että mun oli pakko hyödyntää suhteitani, joten lähetinpä kysymyksen veljelleni ja nyt ollaan kavereiden kanssa yksityistä excua, valtavia tikkareita ja tietysti näitä pipoja rikkaampia (kielioppi, miksi minut jätit??). Seriously, ihan mahtava pipo! :D
terv. köyhtynyt (ja silti juuri onlyssa käynyt) opiskelija.

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille! Lupaan muuten ens kerralla ilmaista itseäni hieman tiiviimmässä muodossa... Paitsi et taidan lupaa tän joka postauksessa, mutta miksi muuttaa tapoja.